Sähkötupakat pelastivat avioliittoni!

dansmokeOtsikko saattaa kuulostaa hieman liioitetulta, mutta se on 100 % totta: sähkösavukkeet pelastivat avioliittoni. Eikä vain sitä, se saattoivat pelastaa myös mieheni hengen. Hän sai keväällä massiivisen sydänkohtauksen. Hänen kuntonsa oli niin huono, että hänet piti siirtää toisen sairaalan teho-osastolle välitöntä leikkausta varten, jonka jälkeen hänen piti olla tehohoidossa kolmen päivän ajan. Hän oli siis kokonaisuudessaan sairaalahoidossa lähes viikon. Luonnollisesti ensimmäinen asia, jonka hän sairaalasta päästyään sanoi, oli “Tarvitsen savukkeen”. Kaiken juuri kokemamme jälkeen mieleni teki pudottaa mieheni matkalaukku hänen syliinsä ja vain ajaa yksin pois. Hän kyllä hyvin tiesi, että hänen tupakointinsa oli yksi keskeinen sydänkohtauksen aiheuttaja. Mieheni tiesi, miten hajalla olin henkisesti ollut, kun en tiennyt kuoleeko hän vai ei, ja nyt hän haluaisi palata käyttämään sitä myrkkyä, joka sen kaiken aiheutti? Uskomatonta! Onneksi farmaseuttimme ratkaisi ongelman!

Jotta tavallisen savukkeen ja sähkösavukkeen perustavanlaatuisen eron ymmärtäisi täysin, täytyy ymmärtää niiden toimintatapa ja niiden sisältämät yhdisteet. Tavallinen savuke koostuu rouhitusta tupakasta, joka on kuivattu ja käsitelty sitten lukemattomilla kemikaaleilla, joista monet ovat myrkyllisiä ja karsinogeenisiä. Ensiksi voidaan mainita pestisidit. Tupakka on rahakasvi, joten maanviljelijät käyttävät tuhohyönteisten, kuten eri tyyppisten toukkien torjuntaan runsaasti eri tyyppisiä myrkkyjä, jotka saattavat tappaa tuhoeläimet koko pellon alalta. Nämä myrkyt ruiskutetaan kentän ylle, josta ne kerääntyvät kasveihin – lehtien pesemisellä niistä ei yleensä eroon päästä. Kun tupakka on korjattu talteen, se kuivataan yleensä suoran kuumennusprosessin avulla, jolloin nitrosoamiinien, keskeisten karsinogeenien, pitoisuudet kasvavat. Siinä vaiheessa, kun tupakka on täysin prosessoitu ja valmis pakattavaksi putkiloiksi, se sisältää yli 4 000 kemikaalia, joista eräät ovat niin vaarallisia, että jo niiden ajatteleminen saa pään pyörälle. Antaisitko sinä rakkaallesi ison lasillisen vettä, joka sisältäisi neljää tuhatta kemikaalia, mukaan lukien: arseeni, asetoni (kynsilakan poistoaine), lyijy, formaldehydi (balsamointineste), naftaleeni (koipallot) ja vetysyanidi (teloituksissa käytetty kaasu)?

Tähän helvetilliseen keitokseen verrattuna ne muutamat tupakasta peräisin olevat aineet, joita löydetään sähkösavukkeissa käytetystä nesteestä, edustavat vain tuhannesosia tavallisen tupakan määristä. Niiden on todettu vastaavan suosituista ja suositelluista tupakoinnin lopettamisen apuvälineistä, kuten nikotiinipurukumista ja -laastareista, löydettyjä määriä.

Sähkötupakka näyttää tavalliselta savukkeelta, toimii kuten savuke ja tuntuu hyvin samankaltaiselta kuin savuke. Se on vakiosavukkeen kokoinen, mutta on kartomisaattorin puoleisessa päässä sitä hieman raskaampi. Se koostuu kahdesta osasta: putkiosasta, jonka päässä sijaitsee “hehkuva” LED, joka palaa punaisena imiessäsi tupakkaa ja vapauttaa höyryä, joka muistuttaa tupakansavua; ja kartomisaattorista, joka muistuttaa tavanomaisen savukkeen filtteriosaa. Kartomisaattori sisältää nesteen, joka kuumennetaan hengitettäväksi höyryseokseksi, kuumennuskierukan sekä pikkuisen litiumakun. Sähkötupakoissa käytetty höyry muodostetaan propyleeniglykolista, ruoan lisäaineesta jonka ovat hyväksyneet niin pohjoisamerikkalaiset kuin Euroopan unionin elintarviketurvallisuudesta vastaavat viranomaiset.

Sähkötupakat ovat mahtavia, kun ajatellaan taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä seikkoja. Yksi sähkötupakka kestää jopa 30 – 40 tavanomaisen savukkeen verran, ilman tupakannatsoista eroon pääsemisen aiheuttamaa vaivaa ja sotkua! Ei nurmikkoa tai kulkuteitä sotkevia natsoja, ei pieniä käsiä houkuttelevia likaisia tuhkakuppeja, ei riskiä nukahtaa vahingossa sänkyyn tai sohvalle palavan tupakan kanssa. Ei passiivisen tupakoinnin aiheuttamaa terveysriskiä viattomille lapsille – sähkötupakan höyry haihtuu lähes välittömästi, eikä jää leijumaan huoneilmaan asettuakseen sitten kaikille alttiina oleville pinnoille. Parasta kaikessa (ihan vain tupakoimattoman vaimon mielipide), talon sisäpinnat eivät enää ole ikävän ruskean kalvon peittämiä, vaikka kattoja, seiniä, ikkunoita ja verhoja ei pestäisikään joka viikko! Ei myöskään hajuja, ja koska sähkötupakoita tarjotaan monina eri makuina, aviomieheni muuttui “haisulista” “käveleväksi ilmanraikastimeksi” (oma suosikkini on suklaan tuoksu).

DansmokeMieheni havaitsi, ettei hän jäänyt niinkään kaipaamaan nikotiinia, kuin tupakointiin liittyviä rituaaleja – sytyttäminen, sen ensimmäisen vetäisyn ottaminen, tupakasta nauttiminen peliä katsoessa, parkkipaikalla kaverien kanssa roikkuminen “savutauolla” ollessa, nämä kaikki olivat yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä kuin kemiallisen mielihyvän saaminen. Ilman näitä tarpeita täyttävää välinettä hän totesi ajattelevansa jatkuvasti polttamista. Siitä hetkestä asti, kun esittelin hänelle sähkötupakan aloitussarjan sen lukuisine eri makuvaihtoehtoineen, hänen mielenkiintonsa heräsi ja saatoin havaita hänen kasvoilla olevien stressiryppyjen siloavan mieheni nojautuessa taaksepäin – olohuoneen sohvalla! Hän otti pitkän henkäisyn laitteesta ja puhalsi sen ulos tyytyväisen hymyn säestämänä, ilmoittaen että se oli aivan kuin aito asia.

Yhtäkkiä mieheni tajusi: “Hei! Minun ei enää tarvitse mennä ulkotasanteelle!” (hyvä asia, sillä mikään ei ole niin ikävää kuin yrittää polttaa ulkona keskellä yötä, kun sää ei ole suotuisa). Huomasimme myös pian, että hänen annettiin polttaa nikotiinitonta sähkötupakkaansa lähes kaikkialla: ravintoloissa, elokuvateattereissa, ruokakaupoissa, lääkäriasemilla, julkisissa kulkuvälineissä; missään niistä häntä ei kielletty, kun hän kysyi lupaa laitteen käyttöön. Haju ei haitannut ympärillämme seisovia ihmisiä – hän sai usein kehuja siitä, kuinka mukavalta höyry tuoksui ja joutui usein selittämään ja esittämään ihastuneelle yleisölle, miten laite toimi.

Meillä on nuori lapsi ja saimme hänet kerran kiinni leikkimästä isän sähkötupakalla, vaikka tyttäremme tarkoin tiesi, ettei siihen olisi saanut koskea. Jos kyseessä olisi ollut tavallinen tupakka, olisin automaattisesti vienyt lapsen ensiapuun mahdollisen tupakkamyrkytyksen varalta. Koska kyseessä oli sähkötupakka, tarvitsi vain ruuvata kaksi osaa yhteen ja palauttaa laite sinne, missä sitä olisikin kuulunut säilyttää (eikä jättää lojumaan sille kahvipöydälle), ja asia oli hoidettu. Ei pelkoa myrkytyksestä, ei mahdollisuutta siihen, että talo syttyisi palamaan tavallisten tupakoiden viereltä löytyvien sytyttimien tai tulitikkujen takia, ei valtavaa sotkua matolla kaatuneen tuhkakupin takia, eikä suurta draamaa lääkärien kanssa ja mahdollista soittoa lastensuojeluviranomaisille, jne. Pelkkä yksinkertainen toteamus “Jätä isän lelu rauhaan” riitti.

Sähkötupakat – ne todella tekevät maailmasta paremman paikan asua.